Voimassa oleva laki hyväksyttiin eduskunnassa 2014 – samana vuonna Venäjä miehitti Krimin. Laki tuli voimaan vuonna 2017. Lakia valmisteltaessa tulevaisuusennuste oli hyvin erilainen, kuin minkä olemme nyt nähneet. Etenkin turvallisuuspoliittisten jännitteiden kasvaminen ja uhkaskenaarioiden muutokset haastavat myös yksityistä turvallisuusalaa erityisesti yhteiskunnan kannalta kriittisten toimintojen turvaamisessa ja varautumisessa. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa toimintatapojen muutoksia asetusten kautta, mutta on käynyt selväksi, että muutosten tekeminen asetustasolla nähdään etenkin viranomaispuolella työlääksi – eikö kuitenkin juuri asetusten pidä olla se joustava mahdollisuus sopeutua kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen, kun kyseessä ei kuitenkaan ole hetkellinen muutos?   

Teknologia ja tekoäly muuttavat työn luonnetta

Viimeisenä vuosikymmeninä on vahvasti vannottu teknologian hyödyntämiseen osaksi työvoimavaltaisten palvelujen kustannuksella. Viime vuosina ja edelleen jatkuva tekoälyvallankumous vie asioita eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla. Käsitykseni mukaan eletään mielenkiintoista jaksoa, joka muuttaa maailmaa. Teknologian kehityksen ja tulevaisuusloikkien myötä on ollut mielenkiintoista havaita, etteivät nämä loikat tähän mennessä ole vähentäneet turvallisuusalan työpaikkoja, vaan päinvastoin. Tietysti työn luonne muuttuu, etenkin se, miten ja millä välineillä töitä tehdään. Havaintojen tekeminen ja tilannekuvan jakaminen automatisoituvat. Yhä enemmän työ fokusoituu tapahtumaketjujen arviointiin ja havaintojen aiheuttamiin toimenpiteisiin, siltä osin kuin niitä ei voida automatisoida.

Suomikin saa osakseen merkittävän kasvun datakeskushankkeista. Useat tilaajatahot ovat ulkomaisia toimijoita, ja arvostan heidän näkemystään varautumiseen. Merkittävien turvallisuutta parantavien rakenteellisten ja teknologisten investointien lisäksi he ymmärtävät henkilöllisen palvelun merkityksen kohteiden suojaamisessa. Minusta heiltä voidaan oppia varautumisesta ja jatkuvuuden hallinnasta. Jos kohde on arvokas, on sen suojaamisessa varauduttava riittävän henkilöresurssin jatkuvaan paikalla oloon tai ei-kriittisten kohteiden osalta resurssin saamiseen paikalle riittävän nopeasti – mikä on usein haaste. Nopean vasteajan lisäksi merkitystä on myös sillä, että hälytyksestä paikalle tuleva vartija tuntee kohteen. Päällisin puolin pieniltä vaikuttavien poikkeamien havaitseminen on hyvin vaikeaa, mikäli kohde on vartijalle vieras. Kohdetuntemuksen luomisen ja ylläpidon välineenä perinteinen piirivartiointi tai sen modernisoidut muunnelmat toimivat tänäkin päivänä kustannustehokkaasti. Securitas julkaisee vuosittain hälytyskäyntiviivetilastot vuosikatsauksessa. Pitkään käynnissä ollut trendi turvallisuuden henkilöresurssien säästämisessä on riski, jota on syytä arvioida.

Taas on aika muistaa syksyyn ja tulevaan talveen varautuminen. Jokavuotinen liukkauden ja jäätymisvahinkojen ennaltaehkäisy sekä jokaisen meistä näkyminen pimeässä ovat mitä parasta organisaatioiden ja henkilökohtaista vahingontorjuntatyötä. 

Turvallista syksyn jatkoa kaikille,

Jarmo Mikkonen
toimitusjohtaja